Vanha pulpetti

Olen aina haaveillut, että olisipa upeaa, kun omistaisi vanhan koulun!
Olisi liikuntasali puolapuineen ja kiipeilyköysineen, pulpetteja rivissä, karttatelineitä, opetustauluja ja muuta ihanaa, vanhaa kolutarviketta. Tokihan tuo ajatus vanhasta kolusta lämmityskuluineen ei ihan kotiäitinä onnistuisi, mutta onneksi aina voi haaveilla! Eikä sillä, että oma lapsuuden kouluaika olisi jotenkin erityisen auvoista ollut, mutta ajatus pulpeteissa olevista pikku oppilaista on viehättävä ajatus.
Itselleni kun kotiin on kertynyt kaikenlaista vanhaa tavaraa vaikka kuinka, niin tokihan joukkoon on eksynyt myös kouluaarteita; pari opetustaulua, helmitaulu, rei´ittäjä, kirjoja, ja se tärkein, kahden istuttava pulpetti mustepullorei´illä. Pulpetti oli aikoinaan myynnissä, poikien ollessa vielä aivan pieniä, keltaisessa pörssissä. Paljoa se ei maksanut, sillä ostimme sen ikäänkuin ylimääräisenä kerrossänkykauppojen yhteydessä. Ja pulpetti oli juuri sellainen, jollaisesta olen aina tykännyt. . Lakattu vanhan puun värinen. Se oli sattumoisin kohdalle osunut nappilöytö! Muistelen, että näitä pulpetteja olisi kahta kokoa, pienemmille oppilaille, ja sitten isommille. Tämä on sitä pienempää kokoa, mutta siitä huolimatta itsekin siihen mahdun, kun oikein änkeän. Pulpetista löytyy kassikoukut ja kansiluukun alta tuki, jolla kansilevyn saa korotettua suoraan. Kynälle on oma lokeronsa ja selkänojat ovat tukevat.
Siinä ovat viihtyneet pojat piirtämässä, ja nyt on pikkuneidin vuoro. Meillä on siis koottu kaikki vanha kouluaiheinen tavara yhteen ja tehty pieni kouluseinä tuomaan tunnelmaa vanhasta kolusta. Vielä kun löytäisi jostakin ikivanhat puolapuut jatkoksi!



Kuivakukkia...

Tykkään kerätä kesäisin luonnossa kävellessäni erilaisia kukkia. Myös kotipihasta tulee kukkia kerättyä ja kuivatettua suloisiksi kerpuiksi, joita tykkään talven lumisina kuukausian katsella. Myös monet saamani ruusukimput päätyvät alassuin kuivumaan, näin olen tehnyt jo nuoresta lähtien. Muutama erityisen kaunis kimppu on matkannut pitkään mukanani, muutosta toiseen, ja vihdoin ovat päässeet mielestäni arvoiselleen paikalle, pysyvään ja kotoisaan kotiin. Kotiin joka on täynnä rakkautta.

Mukanani ovat myös matkanneet ikivanhat jälkiuunileivät, jotka nykyään kiikkuvat orren päässä tupakeittiössämme. Aikoinaan päätin, että niin kauan, kuin nämä kuivat leivät katossa killuvat, niin talosta ei ruoka lopu. Ja ruokaa on riittänyt. Enää en niitä poiskaan raaskisi laittaa, ovat jo niin kauan elämää nähneet. Mukavaa vaihtelua moniin kuiva-asetelmiin tuovat välillä muutkin kuivatut kausituotteet, appelsiinit, mandariinit, sipulit, omenat, ja niin edelleen. Niiden mukanaan tuomat tuoksut ovat niin ihania.

 

 

 

Kesällä 2012 onnistuin nappaamaan morsisukimpun, joka sekin roikkuu tuvan orressa.

Ensi kesänä heitänkin oman kimppuni jollekin... :)

Arabiaa, ihanaa Arabiaa.

Olen hurahtanut siis Arabiaan.
Meillä kotona 70-luvulla, ja myöhemminkin, oli arkilautasina mahtavan selkeämuotoiset Arabian astiat, jotka onnekseni sain äidiltäni mukaani jo melko nuorena.
Mutta vasta jokusia vuosia sitten ymmärsin, kuinka hyvän muotoiset ja selkeät astiat ne ovat. Ja rakkaat.
Muodoltaan ne ovat kuin Kiltaa, mutta kuviona on Annukka. Kotona meillä oli yllättäin kuvion värinä sininen (äitini ei nimittäin sinistä siedä), mutta näin aikuisiällä matkaan on tarttunut mukaan kirpputorilta myös keltaisia vastaavanlaisia. Itse asiassa mieheni on miltei kaikki keltakukalliset astiamme löytänyt. Itse löysin viimeisimmän kannun, ja se löytö sykähdytti. Samoihin aikoihin mieheni löysi keltakukkaisen kulhon, joten nyt meillä on aarteissa kaksi uutta Annukkaa!
Meillä syödään näistä suloisista kukkalautasista ihan joka ikinen päivä. Keräilemme niitä siis käyttöön. Uunivuokaa ja "murokulhoa" en ole vielä ainuttakaan onnistunut löytämään, mutta se tästä keräilystä niin mukavaa tekeekin, kun jokainen astia tuo huippufiiliksen löytyessään. Ei löydy kaupan hyllyltä heitä ei.
Ja jos ja kun joku astioista sattuu rikkoontumaan käytössä, niin hepuleita siitä ei saada. Katsotaan saako sen vielä kasaan, ja jos saa, niin hyvä, mutta jos ei, niin ei se maata kaada. Kauniit arkiastiat on tehty käytettäviksi, ei pölyyntymään hyllyssä.

Siinä he ovat, uusimmat aarteet. Kulho ja kannu. Arabia Annukka.