sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Arabiaa, ihanaa Arabiaa.

Olen hurahtanut siis Arabiaan.
Meillä kotona 70-luvulla, ja myöhemminkin, oli arkilautasina mahtavan selkeämuotoiset Arabian astiat, jotka onnekseni sain äidiltäni mukaani jo melko nuorena.
Mutta vasta jokusia vuosia sitten ymmärsin, kuinka hyvän muotoiset ja selkeät astiat ne ovat. Ja rakkaat.
Muodoltaan ne ovat kuin Kiltaa, mutta kuviona on Annukka. Kotona meillä oli yllättäin kuvion värinä sininen (äitini ei nimittäin sinistä siedä), mutta näin aikuisiällä matkaan on tarttunut mukaan kirpputorilta myös keltaisia vastaavanlaisia. Itse asiassa mieheni on miltei kaikki keltakukalliset astiamme löytänyt. Itse löysin viimeisimmän kannun, ja se löytö sykähdytti. Samoihin aikoihin mieheni löysi keltakukkaisen kulhon, joten nyt meillä on aarteissa kaksi uutta Annukkaa!
Meillä syödään näistä suloisista kukkalautasista ihan joka ikinen päivä. Keräilemme niitä siis käyttöön. Uunivuokaa ja "murokulhoa" en ole vielä ainuttakaan onnistunut löytämään, mutta se tästä keräilystä niin mukavaa tekeekin, kun jokainen astia tuo huippufiiliksen löytyessään. Ei löydy kaupan hyllyltä heitä ei.
Ja jos ja kun joku astioista sattuu rikkoontumaan käytössä, niin hepuleita siitä ei saada. Katsotaan saako sen vielä kasaan, ja jos saa, niin hyvä, mutta jos ei, niin ei se maata kaada. Kauniit arkiastiat on tehty käytettäviksi, ei pölyyntymään hyllyssä.

Siinä he ovat, uusimmat aarteet. Kulho ja kannu. Arabia Annukka. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti