Tykkään kerätä kesäisin luonnossa kävellessäni erilaisia kukkia. Myös kotipihasta tulee kukkia kerättyä ja kuivatettua suloisiksi kerpuiksi, joita tykkään talven lumisina kuukausian katsella. Myös monet saamani ruusukimput päätyvät alassuin kuivumaan, näin olen tehnyt jo nuoresta lähtien. Muutama erityisen kaunis kimppu on matkannut pitkään mukanani, muutosta toiseen, ja vihdoin ovat päässeet mielestäni arvoiselleen paikalle, pysyvään ja kotoisaan kotiin. Kotiin joka on täynnä rakkautta.
Mukanani ovat myös matkanneet ikivanhat jälkiuunileivät, jotka nykyään kiikkuvat orren päässä tupakeittiössämme. Aikoinaan päätin, että niin kauan, kuin nämä kuivat leivät katossa killuvat, niin talosta ei ruoka lopu. Ja ruokaa on riittänyt. Enää en niitä poiskaan raaskisi laittaa, ovat jo niin kauan elämää nähneet. Mukavaa vaihtelua moniin kuiva-asetelmiin tuovat välillä muutkin kuivatut kausituotteet, appelsiinit, mandariinit, sipulit, omenat, ja niin edelleen. Niiden mukanaan tuomat tuoksut ovat niin ihania.
Kesällä 2012 onnistuin nappaamaan morsisukimpun, joka sekin roikkuu tuvan orressa.
Ensi kesänä heitänkin oman kimppuni jollekin... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti