tiistai 26. maaliskuuta 2013

Vesivahinko.

Sellainen sitten löydettiin keittiöstä, argh!
hetken siinä jo vanhana hometalolaisena panikoin oikein todella, mutta kun tänään kävi kosteusmittaaja paikalla, niin kehui kylä siihen malliin talon rakenteita ja yleistä kuivuutta, että vesivahinkokin alkoi tuntumaan mitättömälle. Ei tuntunut enää missään edes ajatus, että kohta on lattiaa auki ja lapsiperheen elämä hankaloituu kummasti, kun oletettu vaurio olikin odotettua pienemmällä alueella. osin siitä syystä, että lattian eristykset ovat kellaritilan lämpimänä pysymisen takia olemattomat, joten eipä ollut kosteutta imevää eristettäkään ja näin ollen talo pelastui pahemmalta tuholta, vaikka kosteus rakenteisiin onkin liruttanut jo pidemmän aikaa.
kaikkea sitä pitääkin aina kohdalle osua. Huh huh.
Tässä ehti tehdä jo b-suunnitelman, sekä evakkomökkikyselyitäkin. Saa nähdä ollaanko pian evakossa vaiko eikö. Mutta sitä murehditaan sitten, pääasia, että vahinko korjaantuu ajoissa.

Laittelenpa tähän piristykseksi vähän vessakuvia, kun siellä kameran kanssa hilluin ihan vaan huvikseni:







tiistai 19. maaliskuuta 2013

Räsymatosta moneksi.

Minä se sitten rakastan räsymattoja!!
Vanhoja ja kuluneita ehkä eniten. Jopa hieman rispaantuneitakin.
Räsymatto on mielestäni niin kaunis, ja sopii niin hienosti maalaismökkiin, että siitä voisi loihtia mitä vaan! Seuraava kohteeni taitaa olla tuo pirtinpenkki, joka löytyi ladosta muuttaessamme tänne Peikkorinteeseen. Sen meinaan maalaamisen jälkeen "pehmustaa" räsymatolla. Maalaus siksi, että joku oli sen ehtinyt tummaksi petsaamaan.
Mutta, siis räsymattoihin. Netistä poimimaani satoa:

Eipä voisi matto enää kauniimmalta näyttää. Kuva täältä.
 
 
Tässä ne ovat räsymatot ihan omimmillaan! Kuva täältä.
 
Eikä sitä tähänkään tupaan voisi muuta, kuin räsymattoa kuvitella. Kuva täältä.
 
Tämä on mahtava idea käyttää räsymattoa!
 
Ja tässä veikeää räsytunnelmaa nykyaikaisemmin. Kuvat täältä.
 
Tämän kuvan lainasin tästä blogista, tässä näkyy nimittäin se minun mielestäni kaunein kudos.
 
Räsymattoja, räsymattoja, räsymattoja. Kohta on taas jo kesä ja matonpesuaika!
 
 
 
 
 

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Pöydän tuunailua

Meillä on keittiössä sellainen kuuden hengen pöytä, tylsähkö, keskiruskea.
Pitkään olen sitä tiiraillut sillä silmällä, että jotain tarttis tehdä, mutta mitä! Valkoiseksihan voisi maalata, mutta olisi aika pliisu. Ehkä sekin vielä joskus tapahtuu, ja silloin päälleen tulee lasi ja alle wanhoja mainoksia, mutta sitä ennen jotain oli keksittävä.
Pöytä on hirmu tukeva ja tilava meidän perheelle, joten ulkonäkö oli vain ongelmana. Aloin siis hiomaan pintaansa karhealla hiekkapaperilla, ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Alta paljastui kaunista puuta, joka oli sävyltään vaaleata ja lämmintä. Päätin hioa lisää. Olin löytänyt pari päivää aiemmin netin kautta upeata vahakangasta, jota olin suunnitellut pöydälle piristykseksi. Nyt kun se saapui ja pöydälle paljastui uusi pinta, niin yhdistelmä näytti mahtavan erilaiselta ja sointui hienosti wanhoihin tapettiseiniin. Yleensä olen karsastanut vahakangasta kuin ruttoa, koskaan en ole semmoista tainnut pätkääkään omistaa. Mutta jotenkin ajauduin ajatuksissani vahakankaita etsimään ja törmäsin tähän vekkuliin kankaaseen, joka nyt asettui hienosti keittiöömme. Never say never.

Tässä näkyy pöytää ennen.
 
Ja tämmöinen pinnasta tuli jälkeen, tykkään!
 
Ja tässä se Tampereelta tilaamani vahakangas.
 
Toimivat yhdessä! Vielä kun saa pirtinpenkin vaaleaksi ja räsymattopehmusteen, sekä lattian hiottua ja maalattua siniharmaaksi, niin vot! Onneksi vanhassa talossa riittää tekemistä, niin ei kaikkia kerralla ehdi. Mukava tuunailla omaan tahtiin, pennejä säästellen.
 
 
 
 

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Pyykkinaru.

No niin, hulluksihan tässä tulee, kun sormia syyhyää ompelemaan koko ajan, ja ideoita paukkuu.
Tänään aamulla napsahti ajatus pikkuruisesta pyykkinarusta ja pakkohan se oli heti toteuttaa!
Leikkelin pieniä pyykkejä olohuoneen nurkassa ja lapset katselivat aamulastenohjelmia unenpöpperöisenä. Ihana kiireetön aamuhetki siis, ja syömään maltoin mennä vasta, kun olin ensimmäisen pyykkinarun valmiiksi saanut.
Alkaa tuntua, että hukumme lippunauhoihin! Ei sillä, eivät ne kaikki esillä roiku, mutta ompeluinto vaivaa kyllä kevätenergiseen malliin. Vaan eipä tuo haitanne, ihana on pikkuisia sisustustuotteita väkästellä auringon paisteessa ja tiirailla ulos kirkkaaseen maalaismaisemaan. Pöly näkyy kyllä ikävän hyvin, mutta siitä en jaksa stressata näin kauniina päivinä!

Nyt kuvia pikkupyykistä:
Näitä löytyy pikku putiikistamme, kuten lippunauhojakin :)






lauantai 9. maaliskuuta 2013

Tytön lastenhuone

Haaveilen jatkuvasti ajasta, kun pääsen vihdoin laittamaan pienelle tytöllemme ihan oman huoneen. Tällä hetkellä hän jakaa huoneen veljiensä kanssa, ja pääasiassa vain nukkuu lastenkamarissa, mutta vuoden parin sisällä lienee edessä se tilanne, että lapsista vanhin haluaa omaan huoneseen, ja näin ollen pikkuneitikin saa oman pikkuhuoneen. Olenkin katsellut netistä jo valmiiksi tunnelmaa huoneeseen. Vastapainoksi nykyiselle lastenkamarin iloiselle värikkyydelle. Iloiset värit ovat ihania, mutta myös hillitty, silti värikäs lastenhuone olisi mukavaa vaihtelua. Ja koska pojillamme lienee aina värikkäät huoneet (toinen vannoo lime-mustan nimeen ja toinen turkoosin ja punaisen yhdistelmään), niin pikkuneidin valtakunta saa olla myös äidin leikkikenttä vielä sen aikaa, kunnes neiti itse osaa kertoa mitä huoneeseen haluaa. Lastenhuone pitää mielestäni olla omistajansa mieleinen, silloin siellä viihtyy. Jos äiti tykkää hörsöistä, ja lapsi ei, niin ehkä ne hörsöt eivät siinä tapauksessa sinne lastenhuoneeseen kuulu, edes vähäisimmässä määrin. Yhdessä sisustaminen on antoisinta, ehdottomasti!

Tämä on niin kovin soma väreiltään:
 
Tämän huoneen valoisuus ja raikkaus ovat ihanaa!
kuva netin syövereistä
 
Sopivasti vaaleanpunaista, ei liian imelää:
 
Ja entä sitten tämä! iiiikh!
 


torstai 7. maaliskuuta 2013

Sisustuskäsitöitä

Lippuviirinauhoja on tullut ommeltua lähipäivät, kaikenmoisia.
Viimeisimmän idean sain, kun päätin kokeilla yhdistää vanhaa kangasta ja wanhaa sanomalehteä. Lopputuloksesta tuli minun silmääni tosi kaunis! Kuin ajan vanhentama lippunauha olisi.
Tässä kuva, jossa viirinauha heiluu olohuoneemme nurkassa.
 
Muutamia muitakin olen tehnyt, kauneimpia ovat minun silmääni valkoiset, noiden ihanien sanomalehtisien lisäksi. Sitten, olen jo jonkin aikaa haaveillut juuri tietynlaisesta virkatusta matosta, mutta koska itselläni ei pysy käsissäni sen paremmin virkkuukoukku, kuin puikotkaan, niin olen tiiraillut netistä tekijää matolle. Ja vihdoin löytyi! Tänään sitten matto saapui postissa, ja se on kyllä hirmuisen kaunis ja helppohoitoinenkin taitaa olla. Koneeseen vaan pyörimään likaannuttuaan, ontelotrikookudetta kun on. Tähän somistukseen rakastuin kyllä heti, kun sen paketista avasin!

Sitten, pari päivää aiemmin oli postin mukana tullut maailman suloisimmat koristepehmoluistimet! Niidenkin tekijän löysin facebookin avulla, ja hänellä oli monta upeaa ja herttaista kangasvaihtoehtoa luistimiin, mutta itse päädyin tilaamaan tällä suloisella pilkkukankaalla. Kävi niin hassusti, että postin matkaan olikin lähtenyt vahingossa suuremmat luistimet, kuin tilaamani, joten pienemmät tulevat perässä, ja meinaan pitää nämä isommatkin kyllä. Niin ovat kaunista ja huolellista käsityötä. Jos joku tarvitsee tekijän tiedot, niin minulta voi kysellä. Kyllä olisivat mainio lahja pikkuiselle tytölle, ikään katsomatta. Täydyn pitää asian itsekin korvan takana, ja muistaa pikkuneitien lahjoja miettiessä.
Tässä nämä suuremmat, mutta sirot ja somat koristeluistimet.

Voi kuinka ihanaa somaa taas roppakaupalla! Loppuun vielä kuva valkoisesta lippuviirinauhasta, näistä en tunnu saavan tarpeekseni.



maanantai 4. maaliskuuta 2013

Lippuviirinauhat

Nyt olenkin innostunut ompelemaan noita iki-ihania lippuviirinauhoja!
Kaikki alkoi siitä, kun tarvitsin sellaisen pikkuneitimme kulmaukseen, ja sopivan mittaista, enkä kuosista löytänyt mistään. Sitten päätin ommella itse, ja lopulta homma olikin niin kivaa, että koristenauhoja tulikin lisää ja lisää ja lisää. No, mitäpä siitä, eiköhän niille kaikille tuleville uusi koti löydy. Tuollaiset lippuviirinauhat ja muut yksinkertaiset somisteet ovat ihana tapa tuoda pirteyttä ja tunnelmaa katon rajaan. Yksinkertaisesti ja kauniisti. Oli kyseessä sitten pirteä tai hempeä lastenhuone, tyylikäs olohuone tai pirtsakka vessa.Ei ihan heti tule mieleeni, että minne ei tuollainen nauha sopisi. Olen toistaiseksi rajoittanut meillä nauhan käytön vasta yhteen, mutta lisää lienee luvassa. Olisi päässäni nimittäin mielenkiintoinen idea valmistettavaksi...
Siitä tuonnempana. Nyt taidan jatkaa näiden somistuksien ompelemista. Valmiita löytyy pikku putiikista kotisivuiltamme. https://paksu-nettisivut-fi.directo.fi/putiikki/