Tänä aamuna Peikkorinteen keittiön valtasi sämpylän tuoksu. Porkkanasämpylän kotoisa tuoksu.
Erikoisen hetkestä teki se, että leipurina oli tällä kertaa emäntä, ei isäntä. Ajattelin vain verestää sämpylänleivontataitojani, sillä rakkaat lapset syövät siihen malliin sämpylää ja vaaleaa leipää, että kotikutoinen saattaisi olla hivenen terveellisempi vaihtoehto. Ja toisekseen, eipä tuo lähikauppakaan kovin lähellä ole, niin alituinen leipäpula kismittää. No, ollaanhan meillä muutenkin mukavasti omavaraisia, ja enemmän siihen suuntaan ollaan koko ajan menossa, joten sämpylät ovat hyvä jatke.
Mikä sen makoisampaa, kuin lämmin, kahtia leikattu sämpylä ja voita päälle.
Jauhoiset terveiset kaikille ja hyvää Kalevalan päivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti