Romanttista vaaleanpunaista.

Minä en aina oikein tiedä, että olisiko sitä wanha, retro vai romanttinen, joten kotimme on siksi hallittu kaaos vähän kaikkea. Pikkuneitimme syntymän jälkeen mieleeni on asettunut suloisesti pieni kolo hempeälle ja romanttiselle vaaleanpunaiselle. Enkä yhtään laita vastaan, enhän koskaan aiemmin ole vaaleanpunaista ja romanttista puolta itsestäni löytänyt, sisustuksessa tai vaatteissa. Pieni tyttö auttoi löytämään sen puolen itsestäni.

Isoveljien huoneessa kun vielä on ihan liikaa vaarallisia asioita, niin neitimme viettää suurimman osan päivästään muualla talossa, kuin lastenhuoneessa (onhan koko kolmikolla siis yhteinen huone vielä toistaiseksi). Olohuoneen nurkaan on siis varattu neidin Ikeasta ostetulle vaate-lelukaapille oma nurkka, josta löytyy tärkeimmät lelut, sekä kaikki vaatteet.
Ensin nurkkaus oli hillitysti valkoinen muun sisustuksen mukaan, mutta vaaleanpunainen lähti rönsyilemään, ja nyt hempeys valtasi itselleen sitten kokonaan oman kulman, mekkoineen ja viirinauhoineen. Ja hyvä sen siinä on olla. Ainakin sen aikaa, kunnes lastenhuone on turvallinen paikka, kun esineet eivät enää mene suuhun niin helposti.
Tai kun äiti kyllästyy hetkeksi imelyyteen. Mutta tällä hetkellä näin, ruusunpunaisin ajatuksin.

 

Mekkoja, mekkoja, mekkoja. Ihania, kauniita, kahisevia mekkoja!

Äidin ompelema lippuviirinauha piristämässä olohuoneen nurkkaa.