maanantai 25. helmikuuta 2013

Sanomalehtitapetti

Innostuimme hiukan reilu vuosi sitten askartelemaan tupakeittiöömme uudet seinät. Tarvikkeinamme meillä oli nippu wanhoja lehtiä, tapettiliisteriä, leveä suti, sekä kilokaupalla huumoria. Suunnitelmissa siis tapetti sanomalehdistä.
Keittiön seinillä oli allaan vaalea tapetti, joka oli laitettu kiinni johonkin huokoiseen, vanhaan seinälevyyn. Levitimme tapetin päälle reilulla kädellä ensin liisteriä, sitten lätkäisimme lehdestä aukeaman siihen päälle, js lopuksi sommittelimme liisterin avulla päälle osin suloisia, osin humoristisia vanhoja lehtijuttuja, sekä mainoksia. Ja koulupojat halusivat joukkoon myös jokusen äidin lapsuuden ajan Aku Ankan mustavalkoisen taskukirjankin sivun!
Aloitimme varovasti kokeillen korkean kaapin takana olevalle sinän pätkälle, mutta touhu vei saman tien mukanaan, ja yhden illan aikana oli tupakeittiön kaksi seinää saanut uuden takin niskaansa. Enempää emme ajatelleetkaan laittaa. Tupakeittiössä leijui vahvasti vanhojan, kosteiden sanomalehtien haju...
Seurasimme mahtavan näköisen tapetin kuvumista jännityksestä kihelmöiden, sillä kosteat lehdet vetivät paikoin melkoiseen ruttuun. Ristimme vain kätemme, ja odotimme mitä tuleman pitää. Lopputulos oli se, että rakastuin seiniimme hurjan paljon. Olin Erittäin tyytyväinen! Vaikka ruttuja ja rantuja jäi sinne tänne, lehtiaukeamien kuivuttua, niin yleisilmeestä tuli harmoninen ja vanhaan taloon oikeinkin sopiva. Suurin osa lehdistä oli jo aiemmin keräämiäni, mutta osa niistä ostettiin ihan tätä projektia varten vanhasta Porvoosta, ja osa löytyi talomme vintiltä lattiapurujen vaihdon yhteydessä.
Tässä projektissa tarvittiin paljon sitä yksitoikkoista uutispuuroa, joka jäi rauhalliseksi taustaksi kaikkien upeiden, menneen ajan juttujen alle.
Keittiön sisustus on noista päivitä muuttunut irtokalusteilla jo moneen kertaan, mutta sanomalehtiseinä pitää huolen siitä, että persoonallisuutemme näkyy ja pysyy muutoksissa mukana.
Suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Tässä puuhassa pääsee nimittäin taiteellinen puoli väkisinkin esiin ja lopputulos on aina taatusti tekijänsä näköinen.
 
 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti